Viisivuotiaan tyttäreni urasuunnitelmia

Tyttäreni haluaa isona lastenhoitajaksi. Tai oikeastaan päiväkodin johtajaksi, mutta sen lisäksi hän haluaa myös hoitaa lapsia, koska hän pitää niistä ja aivan erityisesti vauvoista.

Tyttäreni päiväkodissa on luonnollisesti varattu tehtäviä myös minulle, mummulle ja isotädille ruoan laiton parissa sekä isälle, joka saa huolehtiakseen päiväkodin tilojen ja kalusteiden kunnossapidon.

Luin hetki sitten kirjoitusta, jossa pohdittiin lasten haaveammatteja ja onko niitä edes tarpeen pikkulapsilta vielä tiedustella.

Toisten kirjoittajien mielestä lasten on annettava olla lapsia mahdollisimman pitkään ja tulevaisuuden suunnitelmia ehtii hahmotella yläkoulussa. Toinen puoli taas oli käynyt ammatteihin ja työhön liittyviä keskusteluja lastensa kanssa, ja aika monien lapsilla omia haaveammatteja jo olikin.

Muotisuunnittelija vai kauneudenhoitaja? Ehkä sittenkin lääkäri?

Nyt viisivuotias tyttäreni on tiennyt jo pitkään, mitä hän haluaa tehdä isona.

Muutama vuosi sitten tyttäreni halusi lääkäriksi. Urahaaveeseen saattoivat tuolloin vaikuttaa uudenkarhea lääkärilaukku sekä useammat lääkärikäynnit, joita tuohon aikaan jouduimme tekemään.

Edelleen tyttäreni tykkää leikkiä sairaalaleikkejä, mutta itseään hän ei taida enää tulevaisuuden lääkärinä nähdä.

Sittemmin haaveammatiksi vaihtuikin kauneudenhoitaja.

Ja sitten muotisuunnittelija, kuten My Little Ponyn tyylikäs Rarity. Haave muotisuunnittelijasta elikin melko pitkään, ja sitä vahvistivat erilaiset tarrakirjat, joiden avulla pienenkin tytön oli helppo hahmotella erilaisia asukokonaisuuksia.

Myös ihan omia mallistoja on välillä ilmestynyt piirustuslehtiöön.

Vaikeita valintoja

Viimeisen vuoden aikana tyttäreni toiveammatiksi on vakiintunut lastenhoitajan työ.

Muutaman viikon ajan hän aikoi kuitenkin tosin Ranskaan muskettisoturiksi. Näihin viikkoihin sisältyi tiivistä harjoittelua muskettisotureilta vaadittavien taitojen parissa, ja keittiöstä löytyvät kauhat saivat kovaa kyytiä tyttäreni miekkailuharjoituksissa. Kun televisio vain täpärästi vältti lentävän miekan iskun, harjoitukset oli pakko siirtää ulkotiloihin.

Pari viikkoa sitten takapenkillä istunut ja liikenteen sujumista seurannut tyttäreni äkkiä totesi, että hänestä voisikin tulla poliisi ja silloin hän voisi ohjata liikennettä.

Kysyessäni, tuleeko hänestä isona siis sittenkin poliisi, hän vastasi: “Ei! Minusta voisi tulla, mutta oikeasti minusta tulee lastenhoitaja.”

Lukemassani keskusteluketjussa monet äidit kirjoittivat, että tiukkojen urasuunnitelmien sijaan he ovat pyrkineet tukemaan lastensa haaveita ja korostamaan sitä, että lapsista voi isona tulla ihan mitä tahansa.

Oman tyttäreni tiheään vaihtuvia ammatillisia suunnitelmia kuunnellessani ja jakaessani minun on vaikea kuvitella, että olisimme todella lyömässä lukkoon kymmenen vuoden päässä häämöttävien jatko-opintojen suuntaa. Toki näinkin voi olla.

Mielestäni tyttäreni suunnitelmat ovat kuitenkin vielä suurelta osin leikkiä, jonka avulla hän voi harjoitella ja ottaa haltuun ympäröivää maailmaa. Jos tyttäreni voi leikkiä prinsessaa, miksi hän ei voisi välillä kuvitella olevansa lääkäri tai poliisi, vielä sen suurempia sitoumuksia tekemättä?

Viime presidentin vaalien alla tyttäreni ilmoitti haluavansa presidentin vaimoksi. Kysyin, miksi hän haluaa presidentin vaimoksi, kun voisi olla itse presidentti.

Tyttäreni naurahti ja kysyi hieman hämmästyneenä, voiko nainen olla presidentti. Kun kerroin hänelle esimerkein useista naishallitsijoista ja että Suomessakin on ollut naispresidentti, tyttäreni katsoi minua hitaasti ja hieman säälivästi.

Selkeästi ammatinvalinnan ohjauksessani on vielä paljon parannettavaa ja iso periaatteellinen kuilu ylitettäväksi.

Viime torstaina vietimme itsenäisyyspäivää. Tuolloin tyttäreni ja minä nakkasimme tiedostavan ja sukupuolisensitiivisen kasvatuksen ja uraohjauksen hetkeksi narikkaan, keräsimme keittiön pöydän täyteen herkkuja ja istahdimme sohvalle perinaisellisesti pelkästään ihailemaan ja arvioimaan Linnan juhlien pukuloistoa, pitkiä laahuksia ja kirkkaita värejä, upeita kampauksia, kultaa ja kimallusta – toki mahdollisen tulevan muotisuunnittelijan tiukan katseen alla.

 

Kirjoittaja on yhden päiväkoti-ikäisen tytön äiti. #uudettaidot #tytöt #tytönäiti

1 thought on “Viisivuotiaan tyttäreni urasuunnitelmia

  1. Meillä taas muistetaan kertoa tyttären toimesta Tarja Halosesta aina, kun presidentit puheissa mainitaan. Hän on hyvin ylpeä siitä, että Suomessa on ollut nainen presidenttinä. Toki kymmenenvuotias on asiaa jo koulussakin käsitellyt.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *