Millaista on olla tyttäreni äiti?

Onnellista, vauhdikasta, haastavaa ja joskus uuvuttavaa. Näin lyhyesti sanottuna. Tyttäreni, tuo rakas, voimakastahtoinen, energinen ja empaattinen pieni riiviö.

Tyttäreni on ollut helppo lapsi siinä mielessä, että ensimmäisen kokonaisen yön hän nukkui jo kuuden kuukauden iässä, eivätkä hampaat valvottaneet tai itkettäneet kertaakaan. Niitä vain ilmestyi kuin sieniä sateella.

Nyt isompana tyttäreni on sosiaalinen. Hän saa helposti uusia ystäviä ja välillä minun on oikeasti vaikea pitää heistä kaikista lukua.

Tyttäreni Sophia on aina ollut elävä ja energinen. Ystäväni ovatkin leikkisästi todenneet, että hän on vauhdikkaampi kuin 95 prosenttia lapsista. Ei hetkeäkään paikoillaan.

Koko ajan hyppimässä, pomppimassa, kiipeilemässä tai esiintymässä. Hän omaa erittäin vahvan tahdon ja välistä meillä sitten räjähtää – ydinpommi.  ”Ou mai kaaaad” ja ”äiti, älä viitsi” on jokapäiväisiä toteamuksia. Teini-ikää odotellessa…

Sophia rakastaa musiikkia ja saamenkieltä

Frozen piti meitä panttivankina ainakin kolme vuotta. Let It Go:ta laulettiin aamusta iltaan suomeksi ja englanniksi sekä 15 kielellä (kiitos Saara Aalto…) niin täysillä rooliin eläytyen, että naapuritkin oppivat biisin sanat.

Tosin, nyt kun koulu alkoi, on musiikkimaku muuttunut. Tyttäreni opettaja on laulajana Ravggon nimisessä folk-rock -bändissä ja sitä ennen Somby -bändissä. Tämän myötä on saamenkielinen rokki tullut myös kuvioihin meillä kotona. Somby onkin nykyään se, mikä raikaa vuorotellen Saara Aallon kanssa.

Kun luin marraskuussa 2014 Hesarista artikkelin, jossa kerrottiin Länsi-Pasilaan juuri avatusta pohjoissaamenkielisestä kielipesästä, oli minulle päivän selvää, että tyttäreni menee sinne päivähoitoon.  Kielipesän kautta me saimme elämäämme uuden kielen sekä laajennetun perheen.

Ja nyt kun saimme pohjoissaamenkielisen koululuokan Länsi-Pasilaan, tyttäreni aloittaa kummitätinsä johdolla vielä etäopiskeluna papan kielen eli koltan -opinnot.

Isäni on siis kolttasaamelainen ja tyttäreni kautta olen päässyt ihan uudella tavalla kosketuksiin isäni puolen sukuhistoriaan.

Tytär kasvattaa äitiään

Sophia peilaa kaiken äidistään. Olen saanut työstää kovalla kädellä omia tunnelukkojani ja uskomuksiani sekä hänen avullaan, että ammattiini liittyen.  Hän haastaa minua kasvamaan paremmaksi ihmiseksi.

Iltaisin meillä on yhteinen kiitollisuushetki. Aloitimme tämän tyttäreni ollessa kolmen vanha ja kysymys kuului: ”Kerro äidille kolme asiaa siitä, mitä kivaa sinulle on tänään tapahtunut?”

Joskus vastaukset tulevat kuin apteekin hyllyltä ja joskus taas vastaus on pelkkä ”en tiiä”. Silloin alkaa salapoliisi -leikki, jolloin käydään koko päivä läpi ja etsitään sieltä ne kivat jutut. Sen jälkeen tyttäreni heittääkin pallon minulle: ”Äiti, nyt on sinun vuorosi.”

Arjen pyörittäminen yksin on haastavaa ja joskus uuvuttavaa, mutta päivääkään en vaihtaisi pois.

Onneksi minulla vanhemmat, jotka auttavat vaikka asuvat 830 km päässä ja kasa ihania ystäviä lähempänä. Pienperheyhdistyksen kautta saimme elämäämme myös ihanan kummimummi Hellun. Mutta silti olisi joskus kiva pystyä nostamaan lapsi isänsä syliin (juuri sen ydinpommin räjähtäessä) ja sanoa: ”Tää on sunkin lapsi. Mie meen nyt lenkille.” Ja sulkea ovi vähäksi aikaa perässään.

Maarit oli juttelemassa ajatuksistaan sinkkuäitinä myös Puoli Seitsemän -ohjelmassa 10. lokakuuta. Näet ohjelman Yle Areenasta (kohdasta 14:30).

Maaritin äitivalmennusryhmät

Kiitoksena tänne asti lukemisesta, tarjoan sinulle, hyvä lukija, 30min henkilökohtaisen valmennuspuhelun MAKSUTTA ja ilman sitoumuksia. Voit varata aikasi numerosta 045 6336 336 / Maarit.

*Mitä mieltä sinä olet kirjoituksesta?
Skrollaa alas ja pääset kommentointiboksiin kertomaan mielipiteesi*

Nimeni on Maarit. Olen marraskuussa seitsemän vuotta täyttävän ekaluokkalaisen yh-äiti ja ammatiltani äitivalmentaja Magee Mutsi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *