Lupauksia lapsille

Jo kauan ennen lasten syntymää Ruuhkavuosimuija päätti, että hän on periaatteellinen äiti. Erityisen tärkeänä muija piti sitä, että sana pitää niin hyvässä kuin pahassa. Ei on ei, ja annetut lupaukset pidetään. Helppoa ja yksinkertaista, eikö?

Sitten muijasta tuli äiti. Ja sen jälkeen tuplaäiti. Ja muija oppi sen katkeran opetuksen, että on paljon helpompi olla ylevä ja periaatteellinen tuleva äiti kuin oikea sellainen.

Sitten kun kaksi naperoa on takuttanut kolme tuntia putkeen jos jonkinlaista sekasortoa työpäivän päätteeksi, sitä ei enää itsekään tiedä, mitä on tullut kieltäneeksi ja luvanneeksi lapsille alunperin.

Työmuijasta kotimuijaksi

Töissä muija osaa olla looginen ja jämpti. Sanoa ei ja seistä sanojensa takana. Kaikessa.

Sitten kun ne komennettavat säihkysilmät ovat niitä omia lapsia, homma ryöstäytyykin käsistä.

Ainakaan muijan lapset eivät ole varustettuna sellaisella ominaisuudella, että ne antavat kahvitaukoja työsopimuksen mukaisesti. Ja sitten kun on niin paljon asioita, jotka pitää ottaa huomioon ennen lupauksia. Vaikkapa kysymys, saako kaveri tulla huomenna kylään, on varsinainen sudenkuoppa.

Kun aivot muussina työpäivän jälkeen yrittää pohtia, että olikohan sitä jotakin jommallakummalla tyttärellä sovittuna illaksi tai itsellä seuraavana päivänä, lapsuksia vain tapahtuu…

Tuplabuukkaus mahdollista

Vaikkapa esimerkkinä se klassinen ja mystinen tuplabuukkaus. Kun olikin sen toisen lapsen lääkärireissu juuri sille päivälle sovittuna. Juuri silloin, kun Marja-Liisan piti tulla kylään ja toisen piti mennä Merja-Einarille.

Ja se Voicekin piti katsoa samaan aikaan ja oli tullut luvattua leipominenkin joskus viikonloppuna toteutettavaksi. Niin ja saunoakin piti, mutta pihatöissä meni kolme tuntia ja pyykkivuori odottaa pesijäänsä, keittiön sotkusta puhumattakaan.

Ja milloin on karkkipäivä? Onko enkun kokeeseen luettu? Mitenkäs ne pianoläksyt? Kuka menikään lupaamaan hiihtoretken? Ja milloin hemmetissä mennään sinne uimaan, josta oli puhetta jo yli kuukausi sitten?

“Katsotaan myöhemmin” -jokaisen äidin lempisanonta

Pitkään muija harrasti ”katotaan” –taktiikkaa. Kun ei oikein itsekään tiennyt miten jokin asia olisi mahdollinen, muija tapasi sanoa ”katotaan”.

Ja osti itselleen lisää aikaa organisoidakseen tulevaa ainakin päiväksi eteenpäin. Tai edes tunniksi.

Nykyään nuo neitokaiset ovat selvästi sopineet keskenään, että ”katotaan” on lapsen kielellä ”ehdottomasti kyllä ja mahdollisimman pian”. Ja sitten kun tämä ei onnistukaan, alkaa aivan hirveä metakka, kun äiti lupasi, eikä pitänytkään lupaustaan! Ovelaa, eikö totta?

FBI:lle ilmainen vinkki: Jos tarvitsee tiedustella ja murtaa henkisesti rikollinen, nakkaa samaan tilaan pari alle kymmenvuotiasta tyttöä, saatesanoina “kysykääpä tuolta köysissä olevalta herralta”.

Veikkaanpa, että viimeistään tunnin kohdalla tuo rikollinen on valmis kertomaan mitä tahansa, kunhan vain ei tarvitse yrittää selvittää, mitä kaikkea nuo mankumisen mestarit haluavatkaan.

Periaatteen nainen murenee

Muijalla edelleen ei on ei ja lupauksista pyritään pitämään kyllä kiinni. Unelmissa.

Käytännössä moni harmaa alue puskee väliin ja sotkee tämän täydellisen harmonian kyllästämän tavoitteen. Muija on edelleen periaatteellinen äiti, hän vain on luopunut periaatteellinen-sanan käytöstä etuliitteenä. Nykyään hän pyrkii olemaan riittävän hyvä äiti.

*Joko olette ehtineet hiihtämään ja laskettelemaan lasten kanssa ja mitä näitä talven riemuja nyt on..? Kerro omista kokemuksistasi kommenttikentässä alla!*